Kajaanin kaupunki

Kajaaninjoki sekä historiallisen Kajaanin linnan rauniot hallitsevat Kajaanin kaupunginkuvaa. Vireä kulttuuri- ja urheilukaupunki tarjoaa monipuolisia elämyksiä niin asukkailleen kuin matkailijoillekin.

Tietoa Kajaanin kaupungista

Perustettu	1651
Väestö	38 204 asukasta	(31.12.2006)
Pinta-ala	1 367,33 km2
Maapinta-ala	1 147,44 km2
Vesipinta-ala	219,89 km2	(sisävesiä)
Asukastiheys	28 asukasta/km2

Tuloveroprosentti	19,00 %	(v. 2007)
Yleinen kiinteistöveroprosentti	0,90 %	(v. 2007)

Kaupunginjohtaja	Erkki Vähämaa
Kotisivut	www.kajaani.fi
Sähköposti	kajaani@kajaani.fi

Kajaanin sijainti

Lääni	Oulun lääni
Maakunta	Kainuun maakunta

Kajaanin historia

Asutus alkoi jääkauden jälkeen

Kainuun asutuksen historia alkaa jääkauden loppuajoista noin vuonna 10 000 eKr. Ihminen oli riippuvainen luonnosta, ja elintavat muotoutuivat sen mukaisiksi. Kivikaudella vuodenajat ja pyyntiretket pakottivat ihmiset liikkumaan paikasta toiseen. Asuinpaikat valittiin yleensä rannoilta, sillä veden äärellä oli luonnostaan suurempia aukioita, joita ei tarvinnut raivata, ja vesiteitse kulkeminen oli helppoa.

Raudan tulo Suomen alueelle muutti ihmisten jokapäiväistä elämää paljon suuremmin kuin kupari ja pronssi. Raudasta tehdyt teräaseet olivat kestävämpiä ja käyttökelpoisempia kuin pronssiset. Rautaa esiintyi paljon laajemmalla alueella kuin kuparia, ja kun valmistustaito oli opittu, ei enää oltu riippuvaisia tuontimetallista.

Vuonna 1323 solmittiin Pähkinäsaaren rauha, jossa Kainuu jäi Ruotsin rajojen ulkopuolelle. Rajalinja ei kestänyt, koska suomalaisten eränkäynti ja sitä seurannut kiinteä asutus suuntautuivat muun muassa Kainuuseen. Täyssinän rauhassa Kainuu siirtyi takaisin Ruotsi-Suomen haltuun vuonna 1595.

Kajaanin linnaa alettiin rakentaa vuonna 1604. Aluksi linnoitus koostui kivimuurista ja kahdesta tornista, joiden muodostamalla sisäpihalla oli puisia rakennuksia. Pietari Brahen määräyksestä linnan toinen rakennuskausi alkoi 1650-luvulla. Linna toimi hallinnollisena keskuksena, vankilana, sotilastukikohtana ja asukkaiden pakopaikkana. Linna räjäytettiin isonvihan aikana vuonna 1716.

Tervanpoltto, metsästys ja kalastus elättivät

Pietari Brahe näki Kajaanin maantieteellisen sijainnin arvon, ja vuoden 1651 maaliskuussa hän kirjoitti Kajaanin kaupungin perustamisasiakirjat. Kajaani oli tuolloin vain vähäpätöinen kylä. Asukasluku oli alle 400, ja kaupungin ulkonäkö vaatimaton. Taloja oli vain muutamia kymmeniä. Kaupungin kasvu oli pitkään hidasta syrjäisen sijainnin ja huonojen kulkuyhteyksien vuoksi.

Entinen Kajaanin maalaiskunta yhdessä Kajaanin kaupungin kanssa erotettiin Paltamosta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1655, jota pidetään Kajaanin maalaiskunnan perustamisvuotena.

Riistaisat metsästysalueet ja hyvät kalavedet antoivat ihmisille maanviljelyn ohella toimeentulon 1700-luvullakin. Karjatalous oli vielä melko alkeellista. Tervanpoltto kohosi 1700-luvun lopulla tärkeäksi toimeentulon lähteeksi ja pysyi merkittävänä elinkeinona aina 1900-luvun alkuun saakka.

Kasvukaudesta muuttotappioihin

1900-luvun alussa Kajaaniin alkoi tulla teollisuutta, kun vuonna 1904 valmistunut rautatie loi edellytykset kuljetuksille. Kajaaniin tuli myös valtion virastoja ja oppilaitoksia. Sotien jälkeinen nousukausi näkyi Kajaanissa ja Kainuussa rakentamisena, voimakkaana kehityskautena ja väestönkasvuna.

1960- ja 1970-luvuilla ihmiset kuitenkin muuttivat ennennäkemättömissä määrissä etelään ja Ruotsin puolelle. Kainuun väkiluku laski kymmenessä vuodessa 10 000 henkeä. Kokonaisuudessaan Kainuu menetti muutoissa väestöä melkein 37 000 henkeä sadan vuoden aikana.

Kajaanissa on asunut suomlaisia merkkihenkilöitä. Elias Lönnrot keräsi Kajaanista käsin kansanrunoja ja kokosi ne Kalevalaksi. Eino Leino syntyi ja kasvoi Paltaniemellä. Presidentti Urho Kaleva Kekkonen aloitti urheilu-uransa Kajaanin Kipinän riveissä ja kävi koulunsa Kajaanissa. Moninkertainen olympiamitalisti Heikki Savolainen työskenteli Kajaanissa lääkärinä.

Kajaanin maalaiskunta ja Kajaanin kaupunki liitettiin yhteen vuonna 1977.